Yyterin lietteet 24.9.2014
Pidin pari päivää syyslomaa päästäkseni kuvaamaan muuttolintuja Lounais-Suomessa. Valitettavasti työesteiden takia loma siirtyi viikolla parilla eteenpäin, joten olin vähän myöhässä kahlaajien muuton osalta. Tarkoituksena oli käydä Porissa Yyterin lietteillä, joka on parhaita paikkoja Suomessa seurata kahlaajien muuttoa sekä Tammelassa lintupaikoilla. Tässä tarinaa käynnistä Yyterissä.
Lähdin aamulla mökiltä ajelemaan kohti Poria ja löysin helposti tuonne lietteiden parkkipaikalle, jossa olin n. klo 11. Hiukan siinä pähkäilin mitä otan mukaan, koska käveltävää tulisi olemaan muutama kilometri. Päädyin "kevyeeseen" varusteluun, eli kiikareiden lisäksi vain pitkä tele+jatke, iso runko sekä jalusta+gimbaali.
Ensin piipahdin kuitenkin katsomassa mitä parkkipaikan vieressä olevalta lintutornilta näkyy. Sinänsä mielenkiintoinen "torni", että se on rakennettu esteettömäksi eli sinne pääsee pyörätuolilla! Enpä ole moista ennen nähnyt. Lavalta näkyi kaksi merikotkaa! Mutta aivan liian kaukana kuvaamista ajatellen.
Sitten vedin kumisaappaat jalkaan ja lähdin tallustelemaan rantaa kohti. Sinne on noin puoli kilometriä, ekalle lintutornille ja siitä pitkospuita saman verran pohjoiseen päin toiselle tornille, joka on lähinnä lieterantaa. Ilma oli kaunis, mutta pohjoisesta puhaltava kova tuuli oli todella pureva. Onneksi olin laittanut päälle toppatakin, pipon ja sormikkaatkin. Kynsikkäillä ei tarjennut, sormet jäätyivät! Ensimmäinen fiilis oli iso pettymys, kun lietteet avautuivat silmien eteen: siellä ei ollut mitään.
Yyterin lietteetTyhjä ranta. No on tuossa pari kapustarintaa.
Onnetonta. Aloin sitten kiikaroida rantaa ja näin pienen pienen lintuparven kauempana. Kiipesin alas lietteille tornin vierestä, mitään kulkua siihen ei ole rakennettu. Saappaat olivat tarpeen, vaikka vesi oli aika alhaalla, vettä oli paikoin nilkkoihin asti.
Lähestyin varovasti parvea, etten säikyttäisi niitä tapani mukaan karkuun. Siksi otin ekat kuvat aika kaukaa. Siinä oli kolmen sortin tipuja, kaikki näyttivät aika oudoilta. Alla oleva näyttää päältä päin kapustarinnalta, mutta vatsa ja silmän seutu ovat ihan eri väriset. Myöhemmin selvisi, että se on nuori kapustarinta, jonka väritys on siis erilainen kuin vanhalla.
Sain nuorista kapustarinnoista useita aika hyviä kuvia, kun varovasti menin lähemmäs ja lähemmäs.
Kapustarintojen lisäksi oli parvi tyllejä sekä tundrakurmitsa. Tylleistä tuli paljon kuvia, ei tosin kovin läheltä, mutta tundrakurmitsasta vain yksi, hyvä niinkin. Lintuhan ei pesi Suomessa, vaan oli tuolla vain muuttomatkalla. Jonkinasteinen harvinaisuus, johon voi olla tyytyväinen! Edellisten lisäksi siellä touhusi muutama pitkänokkainen kahlaaja, joka pienen pohdiskelun jälkeen tunnistettiin Facebookin Suomen linnut -ryhmässä suosirriksi. Enpä ollut sellaisesta edes kuullut tähän mennessä (en kyllä tundrakurmitsastakaan).
Kävelin hiljalleen rantaa pitkin takaisin ekalle lintutornille, rannalla ei ollut mitään. Kauempana merellä näkyi pari laulujoutsenta.
Autolle päästyä menin takaisin auton lähellä olevalle esteettömälle lintutornille, ja kotkat nököttivät edelleen siellä kaukana. Aprikoin miten niiden lähelle pääsisi, kun paikalle tupsahti bongari, joka oli unohtanut paikalle jotain. Hän neuvoi tien rantaan ja siellä olevalle hiekkasärkälle, aika pitkän matkan kyllä. Kello oli jo aika paljon, pari tuntia oli mennyt rantakierrokseen, ja nälkäkin alkoi tulla, mutta päätin mennä vielä käymään siellä rannassa, koska toista tilaisuutta tuskin tulisi. Pienen metsäharhailun jälkeen päädyin rantaruovikkoon, josta pääsisi särkälle. Rämmin jälleen kerran ruovikkoa varomattomasti eteenpäin ja sain maksaa siitä. Sain kivellä istuvan merikotkan aika äkisti näkyviin, mutta ruovikko oli kuvauksen tiellä. Siinä kun vekslasin kameran kanssa ja ryskyin vähän eteenpäin, niin rannassa olleet laulujoutsenet pelästyivät matkaan, ja samalla sitten merikotkakin nousi siivilleen enkä millään ehtinyt saada siitä kuvaa. Perkele. Opinkohan koskaan. Kotka lensi puuhun, mutta oli selvästi kauempana kuin aikaisemmin ja piilossakin siellä. Paikka, missä olin, on nimeltään Preiviikinlahti.
No, etenin sitten siihen särkän reunaan ja kuvailin siinä jonkin aikaa. Laulujoutsenet eivät olleet kaukana, niistä tuli pari somaa kuvaa, vastarannalla oli pari harmaahaikaraa ja kauempana näkyi merimetsoja. Kyttäsin kotkaa tovin jos toisenkin, mutta se pysyi sitkeästi puussa. Ja seuraavan kerran kun sinne päin katsoin, se oli poissa.
Kannatti kyllä käydä, vaikka merikotka menikin sivu suun. Ehkä sitten ensi kerralla, ehdottomasti kannattaa palata. Järkevintä olisi yöpyä vaikka Yyterin Rantasipissä, niin voisi viettää kaksi päivää tuolla. Ehkäpä ensi keväänä! :) Kotimatkalle kolmen maissa, nelisen tuntia tuli tuolla kuljettua.